Takaisin kampukselle

Paluu haastaa kohtaamaan sosiaaliset tilanteet ja voittamaan omat epävarmuudet, mikä laskee kynnystä näihin työelämään siirryttäessä.

Uusi lukukausi on alkamassa. Niin uudet kuin vanhemmatkin opiskelijat pääsevät – ainakin osittain – lähiopetukseen. Tilanne herättää moninaisia ajatuksia ja tunteita.

Onhan tätä jo odotettu! Vihdoin pandemia on sen verran selätetty, että kampukselle pääsee palaamaan. Vihdoin pääsee kasvotusten opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa maistamaan vuorovaikutuksen hedelmiä. Vihdoin pääsee näkemään, mitä elämää on oman opiskeluryhmän ulkopuolella. Vihdoin pääsee testaamaan menetelmiä, jotka etäyhteyksin olisivat täysin mahdottomia. Vihdoin pääsee.

Olisihan sen tätä pitänyt olla muutenkin. Ei lähiopetukseen haeta muuten vain. Tarkoituksena nimenomaan on fyysinen läsnäolo. Kampus tarjoaa ympäristön, jossa on mahdollisuudet oppimisen niin isommassa ryhmässä, tiimeissä tai itsekseen. Siellä voi kohdata kanssaopiskelijoita ja lehtoreita niin luennoilla, lounaalla tai tauoilla sekä keskustella vapaasti samalla ryhmäytyen ja luoden yhteisöllisyyttä. Kampus myös mahdollistaa paikan, mistä löytää tarvittavat välineet ja halutessaan henkilökunnan avun opiskelun tueksi. Ja itse olen ainakin huomannut, kuinka opiskeluun kannustava, keskittyvä ja rauhoittava ympäristö auttaa keskittymään työskentelyyn, jolloin asioita saa aikaan paremmin.

Lähiopetukseen palaaminenkin voi olla kuormittavaa

Toisaalta tämä ihmisten parissa vietettävä aika saattaa olla yllättävän vaikeaa. Useat, ennestään hyvinkin sosiaaliset ihmiset ovat maininneet löytäneensä itsestään introvertin puolen korona-aikana. Joillakin eristäytyminen kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että toisten näkeminen oli ennemmin ahdistavaa kuin virkistävää. On voitu puhua jopa sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tarvitseekin ehkä odotettua pidemmän jakson totutella taas siihen, että ympärillä on ihmisiä ja ettei sosiaalisuus kuluttaisi niin paljoa.

Pitkä poissaolo “ihmisten ilmoilta” vaikuttaakin siis suuresti jaksamiseen sosiaalisissa ympyröissä, joista opiskelu- tai työpaikka ovat yksiä merkittävimmistä. Palautuminen uusiin, vanhoihin rutiineihin vie oman aikansa, ja ehkäpä esimerkiksi matka-aikojen huomioon ottaminen arjen aikataulutuksessa voi tuottaa haasteita.

Suuri osa tämänhetkisistä AMK-opiskelijoista ovat opiskelleet pääasiassa etäopetuksessa. Kampukselle palaaminen voikin tuntua hieman harhaanjohtavalta, kun siellä ei välttämättä olla juurikaan vietetty aikaa. Etäopiskelun mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin muovautuneet kuviot ja tavat saavat nyt tönäyksen. Olosuhteet ovat opettaneet omissa oloissa opiskelun ja työskentelyn tyylin, siihen on orientoiduttu ja se voi olla nyt hyvinkin luontevaa. Kotona on tuttua ja turvallista, tai opiskellahan voisi vaikka mökillä tai ulkomailta käsin. Ensisijaisena toiveena voikin olla etäopintojen jatkuminen, koska siihen on totuttu. Sekin on mahdollista, että osataan opiskella parhaiten etänä. Kun kampukselle palataan, validina kysymyksenä saattaakin olla “Miten opiskellaan lähinä?”. Toisaalta näin 2,5 vuotta etäopiskelleena vastakysymykseksi haluaisin heittää: “Miten etäopiskelun myötä voi valmistua lähikontaktissa työskentelyn ammattilaiseksi?”

Opiskelunsa aloittavien tukeminen on hyvin tärkeää

Uusien opiskelijoiden suhteen tilanne voi olla hyvin moninainen: he hyppäävät suoraan uuteen arkeen ja rytmiin. Sopeutuminen voi olla helpompaa, kun kaikki on uutta. Kuitenkin heidänkin elämässään korona on vaikuttanut ennen korkeakouluopintoja. Osa opiskelijoista tulee suoraan toisen asteen koulutuksesta, jonka he ovat suorittaneet lähes kokonaan etäopetuksessa. Osa palaa etäkonttorista opiskelujen pariin. Sosiaalisen kuormituksen lisäksi uusien opiskelijoiden pitää kohdata koulun alun valtava informaatiotulva sekä mahdollisesti rakentaa elämää muutenkin muun muassa uuden asuinkunnan ja harrastusten myötä. Onkin erittäin tärkeää ottaa koppia juuri opiskelunsa aloittavien hyvinvoinnista ja sen tukemisesta kaikin tarvittavin keinoin.

Monimuotoisesta opiskelusta työkaluja tulevaisuuteen

Uskon, että kampukselle palaaminen tekee monella tapaa hyvää, vaikka itselle ominaisin työskentelyn malli olisi etätyöskentely. Eikä opiskelu täysin fyysiseen läsnäoloon palaa, vaan edelleen etäopetusta hyödynnetään. Monimuotoinen opiskelu tarjoaa laajasti välineitä työelämään, jossa niin ikään vaaditaan ja tarvitaan kattavasti sekä läsnäolon että verkko-osaamisenkin taitoja. Paluu haastaa kohtaamaan sosiaaliset tilanteet ja voittamaan omat epävarmuudet, mikä laskee kynnystä näihin työelämään siirryttäessä. Ja vaikka kampuksella opiskelua onkin enemmän, on opiskelijoilla edelleen mahdollisuuksia soveltaa opiskeluaan oman näköiseksi ja itselle ominaiseksi. Uudelleen orientoituminen on mielestäni edullinen hinta ihmiskontaktille. Ruutujen vaihtaminen kasvoihin on hyvän tekemistä.

Kirjoittaja:

Fiia-Iida Tuomikoski
Sosionomi- ja kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelija
Harjoittelija YTYÄ opiskeluun -hankkeessa

Tietoa YTYÄ opiskeluun -hankkeesta:

YTYÄ opiskeluun -yhteisöllisyyttä ja tukea tarpeeseen on Diak ja opiskelijakunta O’Diakon yhteishanke ajalla 1.2.2022 – 31.12.2023. Hankkeessa vahvistamme opiskeluhyvinvointia sekä opintojen etenemistä oikea-aikaisesti ja tarvetta vastaavalla tavalla. Teemme tätä kehittämistyötä tiiviisti yhdessä opiskelijoiden sekä ohjaus- ja opetushenkilöstön kanssa.

YTYÄ opiskeluun -hankkeen tavoite on korkeakouluopiskelijoiden

• oppimisvajeen tasoittaminen
• opintojen etenemisen tukeminen
• ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin tuen vahvistaminen

Tähtäämme tavoitteisiin

• monipuolistamalla vertaistuen erilaisia muotoja opiskelijan opintopolun eri vaiheissa
• kehittämällä opintojen sisällä toteutuvaa ohjausta sekä ottamalla käyttöön lisää ratkaisuja ja toimintatapoja erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.