Myötätuntoinen korkeakoulu tukee oppimista ja hyvinvointia

Mitä myötätunto on ja miten se eroaa empatiasta?

Laura Kallio korostaa, että myötätuntoon liittyy aina toiminnan taso, mikä erottaa sen empatiasta – nimenomaan motivaatio toimia ja toiminta kärsimyksen lieventämiseksi on keskeistä myötätunnossa. ”Lyhyesti sanottuna myötätunto on tunneyhteyttä itseen tai toiseen ihmiseen; hänen kärsimyksensä huomaamista ja jakamista ja motivaatiota toimia kärsimyksen lieventämiseksi.”

Kallio kertoo myötätunnon koostuvankin kolmesta toisiinsa liittyvästä vaiheesta:

• ensimmäisessä vaiheessa huomaamme oman tai toisen ihmisen tai toislajisen kohteen (esim. luonto, eläin) kärsimyksen
• toisessa vaiheessa eli tuntemisen vaiheessa koemme, että se tuska ja kipu mikä ilmenee, tuntuu meissä ja vaikuttaa meihin. Koemme automaattisesti kehollista empatiaa ja sen lisäksi voimme kokea korkealle kehittynyttä kognitiivista empatiaa. Jälkimmäisessä asettaudutaan tietoisesti miettimään, mikä tässä tilanteessa voisi olla minulle tai toiselle ihmiselle tai tuolle toislajiselle hyödyllisintä ja auttavaisinta.
• kolmannessa vaiheessa yritämme kurottautua kärsivää osapuolta kohti ja pyrimme lievittämään tai ehkäisemään kärsimystä. Se voi olla myös toimintaa sellaista kärsimystä kohtaan, joka suuntautuu tulevaisuuteen ehkä vuosikymmenien päähän, esim. ihmiskunnan ja eläinkunnan tulevaisuuteen.

Miksi myötätunto on meille niin tärkeää?

Jatkuvassa uhka- ja stressitilassa oleminen on hyvinvoinnille haitallista. Kun kuormitus ja palautuminen ovat pitkään epätasapainossa, seurauksena voi olla muista eristäytyminen tai uupumus.

Kallion mukaan myötätunto himmentää sitä uhkatilaa, joka on meillä ihmisillä jatkuvasti aivojen oletustila. ”Aivot viestivät uhkia joko oman sisäisen puheen kautta (esim. opintosuoritusten miettiminen) tai ulkoisesta tapahtumasta (esim. muiden ihmisten stressistä, maailman tilanteesta tai vaikkapa naapurin käyttäytymisestä). Jotta me voisimme kokea turvallisuuden ja yhteyden tunnetta, tarvitsemme myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Myötätunto himmentää hetkeksi uhkaperustaisen olotilan, ja sitten me rauhoitumme fysiologisesti.” Myötätuntoisessa ympäristössä pystymme mahdollisimman hyvin rauhoittumaan ja palautumaan stressistä, ja tulemaan nähdyiksi ja kuulluiksi.

Vain turvassa voimme rauhoittua ja palautua.

Myötätuntoa tarvitaan myös syvällisten ihmissuhteiden muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Kallio toteaa, että ”Ihminen ei ole koskaan lähikehityksen aikana koittanut selvitä yksin, vaan se on aina tukeutunut yhteisöihin. Ihminen on kehittynyt myös syvästi myötätuntoiseksi suhteessa muihin nisäkkäisiin: Jo varhaiset lajimme edustajat ovat kuljettaneet yhteisönsä mukana sairaita ja loukkaantuneita yksilöitä.”

Korkeakoulussa myötätunnon merkitys korostuu myös oppimisen tukijana. Myötätunnon mahdollistama turva on tässäkin avaintekijä. Kallio toteaa, että myötätunto tekee mahdolliseksi, että jokainen opiskelija voi kokea tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä pääsevänsä tuomaan esille omia ajatuksiaan ja ideoitaan. ”Opiskelijat uskaltavat tuoda epävarmoja ajatuksiaan ja ylipäätään ideoita ryhmäprosesseihin, ja tämä vaatii luottamusta ja sitä myötätunto tehokkaasti rakentaa ihmisten välillä”.

Kallion mukaan myös opettajat hyötyvät myötätuntoisesta ilmapiiristä, jossa opetukseen liittyvien omien toiveiden ja tarpeiden esille nostaminen tulee helpommaksi, jolloin opetuksen ”osumatarkkuus” paranee.

Miten myötätuntoa voisi lisätä korkeakouluyhteisössä?

Myötätuntoa voidaan lisätä sekä yksilöllisillä että yhteisöllisillä keinoilla. Yksilöllisiä keinoja voivat olla esim. erilaiset apeilla toimivat hyvinvointikurssit, mutta Kallio korostaa yhteisöllisten keinojen merkitystä.

”Nyytin Myötätuntoa korkeakouluihin -hankkeessa kehitettiin universaali vertaispedagoginen malli Myötätuntomentorointi. Se on tarkoitettu myötätuntoisen kulttuurin edistämiseen korkeakouluyhteisön sisältä lähtevänä muutosvoimana. Tämä on opiskelijapareittain vedettävä ryhmä, joka tosiaan pohtii oman opiskelijaryhmänsä vapaaehtoisten ohjaajien ja osallistujien kanssa sitä, miten se myötätunto voisi vaikuttaa meidän korkeakouluyhteisössämme”. Hankkeen pilottiryhmissä opiskelijat kokivat paitsi monien myötätuntovalmiuksien vahvistumista, myös ryhmään kuulumisen tunnetta.

Yhteisöllinen lähestymistapa toimii

Myötätuntoa onkin tärkeä lähteä rakentamaan yhteisöstä lähtien ja yhdessä. Kallio kuvaa Charter of Compassion -liikkeen kehittämää menetelmää näin: ”Tuodaan kaikki keskeiset korkeakoulun sisäiset toimijat yhteiseen pöydän ääreen miettimään heidän kunkin näkökulmasta, mikä meidän yhteisöstämme tekisi myötätuntoisen. Tällöin eri korkeakoulu-ryhmien näkökulmasta tullaan kohdanneeksi myös lähtötilanne: Mihin asioihin meidän näkökulmastamme tarvitsisi miettiä ratkaisuja?”

Kallion mukaan tällaisissa keskusteluissa on saatu myös opiskelijan näkökulmia hyvin esille ja on voitu ottaa eri koulutusalojen johto mukaan miettimään sitä, mitä se myötätunto oikeastaan tekisi meille – mikä meillä on sellainen erityinen ongelma, johon haluttaisiin myötätunnon avulla ehkä vastaus?

Myötätuntoa korkeakouluihin -hanke
Charter of Compassion -liike

Kirjoittaja

Päivi Kohta
asiantuntija, koulutuksellinen toiminta ja OHJY-hanke
Nyyti ry